Dotoryn kotiutuminen on jatkunut hyvin!

Laitoimme olohuoneeseen toiset ruoka- ja vesikipot ja se on syönyt niistä hyvin - ja yön aikana on keittiönkin kipoista kadonnut jotakin. Suosikki juomapaikka on jostain syystä vessassa oleva kuljetusboksin kuppi... Hieman yllättäen märkäruoka on Dotorylle mieleisempää kuin raksut. Hyvä yllätys sinänsä, koska emme halua kissasta raksukissaa. Märkäruokina on syötetty Schesir Kitten tonnikalaa ja kanaa, Almo Naturen Kitteniä ja Animonda Carny Kitten Veal&Chickeniä. Ehdottomat suosikit ovat olleet Almo ja Schesir kana, mutta muitakin on syöty. En oikein osaa sanoa kuinka paljon pentu syö tällä hetkellä päivässä. Jotakuinkin ehkä yhden märkäruokapurkillisen/pussillisen verran ja sen päälle tuntemattoman mutta nähtävästi jokseenkin pienen määrän raksuja. Minusta määrä tuntuu melko vähältä, mutta maha pullottaa ja kakkaa riittää... (Ja se muuten haisee pahalta. Eikä Dotory jostain syystä peittele juurikaan.)

Koska mies on osa-aikatyönsä takia päivisin kotona toisin kuin minä, Dotory on selvästi leimautunut häneen. Nukkuu hänen vieressään, hyppää hänen syliinsä ja pyytää häntä viemään sen hiekkalaatikolle. Minuun se ei oikein osaa suhtautua. Päivällä se myöskin on ollut aktiivinen, on leikkinyt ja tutkinut paikkoja, mutta illalla lähes yksinomaan nukkunut. Nukkuessaan Dotory vasta hassu onkin, sitä ei haittaa paikanvaihdokset eikä meteli. Muutenkin syliin nostetaessa sen olemus lähentelee stereotyyppistä radgollia.

Tänään urheasti olohuoneessa seikkaillessaan Dotory löysi myös nojatuolin josta näkee ikkunasta ulos! Siinä se sitten viihtyikin auringonpaisteessa pitkän aikaa tarkkaillen katunäkymää. Hauska osio tässä on se, että sen jälkeen kun Dotory väsyi ja tuli sohvalle nukkumaan, nojatuolin valloitti Jänis joka selvästi pelkää arvovaltansa menetystä ja halusi osoittaa että nojatuolin valtias on hän eikä mikään minikatti. Ja sitten illalla kun kanit olivat jo nukkumassa, Dotory hyppäsi nojatuolin päälle ja käytti huolellisesti aikaa siihen että merkkasi sen takaisin omaskseen.

Tällä hetkellä kotiutuminen näyttää siis sujuvan varsin mainiosti. Dotory juoksee yhä hyvin nopeasti sohvan alle pelästyessään, eikä oikein välitä leikeistä, mutta se uskaltaa jo tutkia asuntoa ja tykkää kehrätä ja nukkua vieressä. Öisin se on todella rauhallinen, nukkuu ja puuhailee hiljaa omiaan (kuten raapii makuuhuoneen sohvaa - jota siis saakin raapia). Leikkimisen osalta luulen, että ongelmana on se, että kaikki lelumme ovat noin pienelle kissalle liian isoja. Olen koittanut myös foliosta ja paperista rutistettuja palloja mutta ne eivät nähtävästi ole olleet kovin kiinnostavia. Suurimman suosion saavuttanut hiiri on lähes pennun pään kokoinen, ja huiskan karvaosuus paksumpi kuin sen jalat. Mietinkin että jos kävisi eläinkaupassa ostamassa pari pienempää hiirtä tai palloa. Ehkä sitten viikonloppuna!

Kirppuongelmasta taidettiin selvitä säikähdyksellä, ainakaan vielä mitään ei ole ilmaantunut. Frontlinen laittaminen Dotoryn noin pikkurillin pään kokoiselle niska-alueelle oli melkoinen toimenpide ja lopulta puoli selkää oli lähmässä, mutta Dotory ei nuollut sitä joten annoimme aineen imeytyä ihan rauhassa. Myös hiekkalaatikkoasia on edennyt jotenkin, sillä nyt osaamme aavistaa milloin sen täytyy päästä laatikolle. Ensin kannoimme sen sinne, nyt kokeilussa on että itse vain kävelemme laatikon vierelle. Ja öisin Dotory siis osaa käyttää laatikkoa ihan yksinkin, vain meidän läsnäollessamme se ei ymmärrä tai uskalla mennä sinne yksin. Kanitkin ovat suhtautuneet kissaan hyvin - luppa käyttää ignooraustaktiikkaa, jänistä kiinnostaa mutta samaan aikaan pelottaa. Dotoryä itseään ei juurikaan voisi vähempää kiinnostaa.

Laitoin myös kissavakuutuksen paperit postiin (tuontikissa kun tarvitsee vakuutusta varten eläinlääkärin todistuksen terveydestään). Hauska sinänsä että kissan, jonka vakuutusarvoon kuolemantapauksissa korkeintaan ostoarvo ja sairastapauksissa korkeintaan noin 1600 euroa, vakuutus maksaa kaksi kertaa enemmän kuin kotivakuutuksemme, jonka irtaimiston korvausarvo on yli 44 000 euroa ja vastuuvakuutuksen arvo noin 180 000 euroa.... Mutta pieniä hintojahan ne ovat jos jotain oikeasti sattuu. En siis valita.

Kaikki siis hyvin valtakunnassa... ainakin siihen asti kunnes kirjoitin tuon äskeisen lauseen ja Dotory alkoi raapia olohuoneen sohvan päällistä... Hahah, ei pitäisi koskaan myöntää mitään positiivista!