Eli siis hyviä uutisia, lääke on selvästi auttanut ja Dotory on huomattavasti piristynyt. Enää se ei juuri edes aivastelekaan. Lattialle oli eräänä aamuna ilmestynyt yksi oksennus, mutta se lienee ollut vain sellaista laatua josta ei tarvitse huolestua.

Aion kuitenkin maanantaina soittaa eläinlääkärille ja kysellä hieman seuraavia toimenpiteitä, että onko nyt matokuurin aika vai pitäisikö vielä tulla käymään paikan päällä. Suurin, tai oikeastaan ainut syy tähän on se, että Dotoryn vilkkuluomet näkyvät yhä, kuten allaolevasta kuvasta voi huomata



Muutoin Dotory vaikuttaa ihan kaikin puolin terveeltä. Kuten edellisessä entryssäni kerroinkin, se on aina syönyt ja juonut hyvin (vaikkakin vähän), vain yhtä päivää lukuunottamatta. Itse asiassa se syö raksuja liiankin hyvin... Aina aamuisin herättyäni Dotory tulee vinkumaan luokseni haluten ruokaa. Nyt muutamana kertana kun olen laittanut sille märkäruokaa, se on vain haistanut sitä ja naukunut lisää. "Ei kelpaa!" Märkäruokaa se on suostunut syömään vasta kun olen ottanut raksukupin pois sen nenän edestä... Raksut ovat olleet koko ajan esillä tuon kipeyden takia, säännölliset ruoka-ajat on tarkoitus ottaa käyttöön heti kun Dotory on kunnolla terve. Eikä se mikään laihakaan ole, sen kahden viikon aikana mitä se on meillä nyt ollut, se on lihonut melkein 150 grammaa...





Dotory myös leikkii nyt paljon enemmän kuin ennen. Vieläkin tuntuu ettei se "osaa" leikkiä, mutta on huiskankin kanssa vedelty jopa puolen tunnin sessioita. Dotoryn eräs mielileikki on nähtävästi joku variaatio kissanpentujen keskinäisistä kamppailuista - se puskee jalkoja ja kierähtelee maassa, ja päätyy lopulta selälleen, jolloin sen kylkiä ja mahaa täytyy silittää. Sen kanssa voi myös painia kun se kierähtelee, mutta täytyy tietysti olla varovainen ettei se ala leikkiä käsien kanssa. Yhden kerran se erehtyi kokeilemaan hampaitaan jalkaani, mutta sähähdys tehosi eikä se ole yrittänyt enää samaa toiste.



Dotory on myös kova sylikissa, ainut oikea paikka nukkua ja tarkkailla kaneja tuntuu olevan miehen jalkojen väli kun mies istuu tietokoneella. Öisin Dotory ei suostu tulemaan makuuhuoneeseen nukkumaan, vaan riehuu omiaan ja lopulta nukahtaa olohuoneen sohvalle tai tietokonetuolille. Ja Dotory kehrää. Kovaa. Erittäin kovaa. Pupujen kanssa se arastelee yhä ja mieluummin tarkkailee niitä tuolilta tai pakenee sohvan alle, mutta monesti ne myöskin syövät ihan sulassa sovussa vierekkäin omia ruokiaan. Dotoryn maukuminen on lähinnä säälittävän kuuloista vinkunaa, ja se maukuu aina niin kovin että henki loppuu kesken ja ääni päättyy pihahdukseen. Pöhkö otus. Se on yhden kerran päästänyt oikein kunnon maukaisun, protestoidakseen lääkkeen antamista (joka muuten sujuu jo hyvin).

Tänään päivällä kävi pieni onnettomuus - mies lähti kiireellä töihin ja minä kiireellä pikkuveljeni ylioppilasjuhliin... ...ja vessan ovi unohtui kiinni. Olin poissa noin kuutisen tuntia, ja palattuani löysinkin pissat väärästä paikasta. Sohvalta. Eipä siinä mitään, sohvatyynyjä on ennenkin pesty kun toinen kanimme harrastaa niihin kusemista, mutta Dotory olikin onnistunut siinä missä kani koskaan ei: se oli pissannut sohvatyynyjen väliin niin että molemmat tyynyt joutuivat pesuun ja pissaa oli valunut tyynyjen välistä myös sohvan pohjan päälle. Ihanaa. Onneksi kyseessä siis oli vain omasta virheestämme johtunut vahinko eikä mikään protestipissa, joten uutta märkäsohvaepisodia ei liene odotettavissa.

Vielä muutama kuva!

Monorail cat, anyone?


Minikissa.


Dotoryn kuviointi on hieman epäselvä. Sillä on päässä ja otsassa sekä takareisissä aivan selkeät raidat, mutta selästä turkki on vain ruskeiden ja vaaleanruskeiden karvojen sekamelskaa.


Bonuksena: Dotory osaa näyttelyvenytyksen nukkuessaankin.