Kissa on kasvanut! Kiloissa melkein puoli, koossakin ihan kivasti. Onhan Dotory vieläkin ihan täysi pentu, mutta ei enää sellainen miniluukasa. Uusi ruokaherkkulöydös on raejuusto, jonka avulla märkäruoatkin uppoavat helpommin, ja jota yritetään syödä myös ihmisten lautasilta... Kuten myös kinkkukiusausta, mikropitsaa ja voileipää... Dotory on aina siellä missä ihmisetkin, sylissä tai vieressä tai sanomalehden päällä tai tietokoneen näytön edessä, ja jos ei ole niin se osaa osoittaa sen. Välillä se on jopa osannut päästää muutaman oikean maukaisun - yleensä sen ääntely on silti äänetöntä leukojen availua tai ÄÄÄH-vinkunaa.

Vilkkuluomia lukuunottamatta Dotory on ollut terve. Löysät kakatkin menivät ohi. Yhähän se aivastelee silloin tällöin, mutta ei hälyyttävästi.Se on myös hyvin pirteä, juoksentelee häntä pystyssä pitkin asuntoa ja raapii sohvaa, ja keittiön tuoleja, ja tietokonetuoleja, ja kantoboksin päällistä, ja reppuja. Edelleenkään se ei juurikaan leiki. Ei leluhiirten kanssa, ei pallojen kanssa, ei huiskan kanssa. Kissanminttuhiirtäkin kokeiltiin, mutta sillä ei ollut vaikutusta. Välillä Dotory innostuu muutamaksi hetkeksi jostain narusta tai huiskasta tai taistelee jonkun pölyhiukkasen tai hiiren tai kirjan kanssa, mutta siinä se. Ehkä dr on vain hieman rauhallisempi tapaus. Silityksiä se kyllä kaipaa, ja sen mahaa saisi olla rapsuttelemassa jatkuvasti. Kehräysääni on ihan yhtä kova kuin ennenkin.











Longcat is so long!


Tämä kuva on itse asiassa otettu suoraan ylhäältä. Kyseessä on nojatuoli jonka päällä on tyynyjä, joissa Dotory tykkää nukkua.